Psykologinen mysteeri

Olenpas tässä taas miettinyt. Mikä ihme tässä maailmassa saa Soneran tyypit kuvittelemaan, että niiden jonotusääni on niin hyvä, että ihmiset soittelee sinne huvikseen. Korva on punainen, kun häiskät autuaasti kieltäytyvät vastaamasta. Luulevat vaan, että oon niin köyhä (opiskelija ku oon) et ilmasta musiikkia kuuntelen.
Sitä paitsi näin nettiaddiktina saan järkyttäviä henkisiä kärsimyksiä ADSL:n kaaduttua. Kerrankin mieleeni hiipi toive, että asuisinpa Amerikassa. Bushin autuaassa roskaruokavaltakunnassa, kun kaikki olisi niin helppoa. Menisin Mäkkäriin söisin hampurilaisen ja soittaisin asianajajalle. Ja naps vaan niin olisin rikas. Miljoonakorvaukset siitä, että masennuin syvästi netin kaatumisen takia ja söin itseni vararikkoon. Niin ja laihdutuslääkkeet kuuluu pakettiin.
Ja sairaslomaa siitä, että joudun kirjoittamaan läppärillä, jossa on liian pienet näppäimet. Näppiksiin osuminen katsokaas vie tuhottamasti aikaa. Onhan se stressaavaa, kun ei voi mesettää ja irkata kymmenen ihmisen kanssa samaan aikaan.
Niin tai no joo. Voishan sinne puljuun palkata lisää työntekijöitä. No tulipa esitettyä puolueille uusi suunnitelma työttömyyden vähentämiseksi. Uuden ammattikunnan kasvatuskaan ei olisi pahasta...taidankin mennä kyselemään, mikä olisi jonotusmusiikin säveltäjän palkka...