Periaatekysymys

keskiviikko, kesäkuu 09, 2004

Työ kuin unelma

Mikä on sen mukavanpaa kuin kylvää metsää. Näin ollen minä koen velvollisuudekseni käännyttää teitä lahkoomme.
Palkkahan on tietenkin hyvä. Mitenkäs muuten tommosiin paskahommiin ketään saatais.
Työpäivä alkaa pienellä aamulenkillä. Täytyyhän sitä hieman verryytellä. Pituudeksi tulee yleensä pari kilometriä, mutta tämmösenä rapakuntosena se kyllä tuntuu miljoona kertaa pidemmältä varsinkin kun rämpii jossain suossa napaansa myöten paskassa.
Kylvöpaikalle pääseminen johtaa erittäin syvään masennustilaan. Lääniä on enemmän kuin kaljanpullopohjalaseillaan kukaan kykenee erottamaan. Ja eikun hommiin. Sitten alkaakin ehdottomasti työn mielenkiintoisin osio josta voisin teille pari sivua kertoa mutta lyhennän sitä kuitenkin. Tehdään viiva, pudotetaan sinne noin viisitoista männynsiementä, poljetaan päälle, otetaan kaksi askelta ja tehdään viiva, pudotetaan sinne noin viisitoista männynsiementä, poljetaan päälle, otetaan kaksi askelta ja tehdään viiva, pudotetaan sinne noin viisitoista männynsiementä, poljetaan päälle, otetaan kaksi askelta ja Tehdään viiva, pudotetaan sinne noin viisitoista männynsiementä, poljetaan päälle, otetaan kaksi askelta... Eikö ollutkin mielenkiintoista.
Sitten pidetään ruokatunti ja taas Tehdään viiva, pudotetaan sinne noin viisitoista männynsiementä, poljetaan päälle, otetaan kaksi askelta ja tehdään viiva, pudotetaan sinne noin viisitoista männynsiementä, poljetaan päälle, otetaan kaksi askelta jne. Todella mielenkiintoista. Sitten kun tuota on tehty kuutisen tuntia lähdetään kotia kohti. Matkaa on vähintään tunnin verran ja tiet niin hyväkuntoisia, että persekkin sen tietää.
Jos on erittäin hyvä ilma metässä sataa rakeita puolet päivästä. Todella hyvän ilman sattuessa ne ovat vain poron pään kokoisia, mutta normaalisti sieltä kyllä tippuu hirvenpäitä. Muutama hullu metso saattaa kiimasena yrittää raiskata porukan, mutta kun juoksee tarpeeksi lujaa siltä kyllä välttyy. (Kukaan ei kyllä vielä tähän asti ole juossut niin lujaa.) Muutama karhu saattaa tepastella myöskin vastaan. Ei siinä mitään, mutta niillä ei ole yhtään heikkoa kohtaa, sillä niillä on kyrpäluu. Niin että potkippas sitä munille ni sulla murtuu varvas.
Työ on tietenkin erittäin palkitsevaa. Kylvät miljoona hehtaaria metsää paikkaan, jonne et enää ikinä mene uudestaan. No kyllähän se matkailu avartaa. Olen jopa nähnyt Venäjälle niillä reissuillani.
Tämän tekstin sain aikaiseksi vain, koska olen keitellyt sormiani pari tuntia töitten jälkeen. Muutaman hirven pään laskeutuessa taivaalta erittäin lämpimän pohjoistuulen saattelemana ne liikkuu enemmän kuin koskaan.
Joten mennäänks metsään?